Läsnäolon voima – hetket jotka kantavat
Usein pienet hetket – kuunteleva katse, rohkaiseva sana tai kiireetön kohtaaminen – jäävät kantamaan pitkälle. Tätä ajatusta pysähdyttiin pohtimaan alueellisessa palliatiivisen- ja saattohoidon vapaaehtoistoiminnan koulutuspäivässä, jonka Dilan Kuuntele sydämelläsi -toiminto järjesti yhdessä Päijät-Hämeen palliatiivisen ja saattohoidon vapaaehtoistoiminnan verkoston toimijoiden kanssa 2.6.2026 Salpausselän kuntoutussairaala Jalmarissa.
Koulutuspäivä kokosi yhteen vapaaehtoisia, ammattilaisia sekä uusia vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita. Päivän tavoitteena oli vahvistaa osaamista, jakaa kokemuksia ja kehittää alueellista vapaaehtoistoimintaa elämän loppuvaiheen hoidon tueksi. Samalla se tarjosi mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan läsnäolon, kuuntelemisen ja ihmisen yksilöllisen kohtaamisen merkitystä.
Aamupäivän aikana Luova-hankkeen työntekijät Virpi Hämäläinen ja Sanna Peltola avasivat luonnon hyvinvointivaikutuksia ja sen mahdollisuuksia palliatiivisessa- ja saattohoidossa. Luonto voi olla läsnä monin tavoin myös sisätiloissa: maisemien, luonnon äänien, tuoksujen ja luonnonmateriaalien kautta. Ikkunasta avautuva näkymä, lintujen laulu tai kädessä tunnusteltava sammal voivat tarjota rauhoittavan hetken ja herättää muistoja silloin, kun voimat eivät enää riitä ulos lähtemiseen. Pienillä ja helposti toteutettavilla ratkaisuilla voidaan luoda merkityksellisiä kokemuksia ja tukea ihmisen hyvinvointia.
Yliopistotutkija Jari Pirhosen puheenvuoro muistisairaan ihmisen kohtaamisesta herätti runsaasti kiinnostusta ja keskustelua. Muistisairaan ihmisen kohtaaminen vaatii herkkyyttä huomioida yksilölliset tarpeet ja tunnistaa ne keinot, joiden avulla yhteys toiseen ihmiseen säilyy. Luennon aikana nousi esiin mm. symbolit sanojen tilalla sekä sukupolvitajuisuuden merkitys. Jokaisella ihmisellä on oma elämänhistoriansa, muistonsa ja kulttuurinen taustansa, jotka vaikuttavat yhteyden luomiseen sekä siihen, mikä tuntuu merkitykselliseltä. Esimerkiksi musiikki voi herättää voimakkaita muistoja, luoda yhteyden menneeseen ja tuoda lohtua tilanteissa, joissa sanat eivät enää riitä.
Iltapäivällä palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Kristiina Tyynelä-Korhonen kertoi palliatiivisesta- ja saattohoidosta sekä hoidon toteutumisesta ja palveluketjusta Päijät-Hämeen hyvinvointialueella. Lisäksi osallistujat saivat kuulla koira-avusteisesta saattohoidosta, kun Jaanaliisa Halonen kertoi kokemuksistaan koiran merkityksestä saattohoitotyössä. Eläimen läsnäolo voi parhaimmillaan tuoda lohtua, herättää muistoja ja luoda yhteyden tilanteissa, joissa sanoja ei tarvita.
Päivän päättäneissä työpajoissa syvennyttiin koulutuksen teemoihin kokeneiden vapaaehtoisten Terttu Taimiston, Maili Uotila-Tuomisen ja Merja Hölsän johdolla. Keskusteluissa pohdittiin muun muassa kuuntelemisen taitoa, hiljaisuuden sietämistä vuorovaikutuksessa, tunteiden kohtaamista, eri-ikäisten saattohoitoa sekä vapaaehtoisten omaa jaksamista. Yhteinen keskustelu vahvisti näkemystä siitä, että usein tärkeintä ei ole tekeminen, vaan ihmisen rinnalla kulkeminen. Koulutuspäivän yhteenvetona korostuivat läsnäolon, kuuntelemisen ja yksilöllisen kohtaamisen merkitys sekä vapaaehtoisten tärkeä rooli osana palliatiivisen- ja saattohoidon kokonaisuutta.
Pienet teot voivat jättää suuren jäljen – hetkiä, jotka kantavat pitkälle.
Teksti: Milla Sintonen, projektikoordinaattori Kuuntele sydämelläsi-hanke.