Mentäiskö metsään? – Luonto vahvistaa osallisuuden kokemusta
”En tiedä, miten sen selittäis, mutta siellä luonnossa jotenkin ne roolit häviää. Kaikki on tasa-arvoisia ja toimii tasa-arvoisesti siellä luonnossa.”
Luonnolla on merkittävä vaikutus hyvinvointiin, mutta sen mahdollisuudet ulottuvat myös osallisuuden vahvistamiseen. Avainsäätiön ja Lahden diakoniasäätiön yhteisessä Luova – luontolähtöistä hyvinvointia ja vaikuttavaa osallisuutta -hankkeessa (ESR+ 2024–2026) on saatu kokemuksia siitä, miten luonto voi tukea työ- ja koulutuselämän ulkopuolella olevien päijäthämäläisten hyvinvointia ja osallisuuden kokemusta.
Luonto tarjoaa maksuttoman ja tasa-arvoisen ympäristön, jossa voi ottaa omaa tilaa ja säädellä osallistumistaan. Luonnossa kävely ja toiminta vievät huomion ympäristöön ja sosiaaliset tilanteet helpottuvat
Miten madaltaa kynnystä luontoon lähtemiselle
”Talvella on niin liukasta, ettei voi lähteä metsäpoluille.”
”Pelkään ötököitä ja käärmeitä.”
Luontoon lähteminen ei ole kaikille helppoa. Liukkaat polut, sääolosuhteet, eksymisen pelko tai esimerkiksi käärmeet, punkit ja hyönteiset voivat muodostaa todellisia tai koettuja esteitä. Kun huolet tuodaan etukäteen näkyviksi, niihin voidaan etsiä yhdessä ratkaisua. Muut osallistujat voivat tarjoutua kulkemaan polulla ensimmäisenä, jotta toisilla olisi turvallisempi olo kulkea mukana. Kepillä voi karkottaa käärmeitä ja sukanvarren nostaminen housunlahkeen päälle suojaa punkeilta. Nämä esimerkkejä Luovan retkiltä.
Retkelle valmistautumisessa on otettava huomioon sää, vaatetus, jalkineet, juomat ja eväät. Lainavarusteet, kuten sadetakit, liukuesteet ja istuinalustat, voivat madaltaa osallistumisen kynnystä. Saman retken aikana tarvitaan usein monenlaista pukeutumista. Kävellessä tulee lämmin, ylämäissä hiki, kun taas evästauolla hiipii vilu iholle. Kun vaatekerroksia voi vähentää ja lisätä tarpeen mukaan, vältytään palelulta. Retkeilijät puhuvat taukotakista, jonka tehtävänä on estää lämmön karkaaminen keholta tauolla oltaessa.
Myös retkireittiin on hyvä tutustua etukäteen ja suunnitella vaihtoehtoisia reittejä sään mukaan. Karttasovellukset helpottavat suunnistamista. Pienet hallitusti toteutetut eksymisharjoitukset ja ohjeistukset eksymisen varalle, auttavat selättämään osallistujien eksymisenpelkoa.
Pienillä teoilla on suuri merkitys. Ohjaaja voi tarjota lämpimän vaatteen palelijalle, ohjata tauolle tai kannustaa liikkeelle. Tällaiset tilanteet vahvistavat turvallisuudentunnetta ja kokemusta siitä, että jokaisesta pidetään huolta.
Osallisuuden kokemus tarvitsee turvallisuudentunnetta, valinnanvapautta ja yhdessä tekemistä
” Se, kun ihan kurssin alussa kyseltiin mielipiteitä siitä, mitä haluaisi tehdä ja sai vaikuttaa mitä tehdään. Hyvä, että se tehtiin pienryhmässä. Sai omia juttuja esiin eri tavalla kuin koko ryhmässä olisi tuonut.”
Osallisuutta vahvistava retki alkaa osallistujien kuuntelemisesta. Aiemmista luontokokemuksista, toiveista, taidoista ja mahdollisista peloista kannattaa keskustella jo suunnitteluvaiheessa. Kun osallistujat pääsevät vaikuttamaan siihen, mitä retkellä tehdään, kokemus omasta toimijuudesta vahvistuu.
Myös vapaaehtoisuus on tärkeää. Jokaisella tulee olla mahdollisuus osallistua omien rajojensa mukaan, jättää jokin harjoitus väliin tai olla keskustelussa vain kuuntelijana. Yhteinen tekeminen, kuten nuotion sytyttäminen, kahvinkeitto ja eväiden valmistaminen, tarjoaa luontevia tapoja osallistua ja onnistua yhdessä.
”Jos ei halunnut liittyä juuri tähän keskusteluun, niin sai vaan kuunnella sivusta. Sai niin kuin osallistua omien rajojen sisällä ja osallistua sen verran kuin halusi”
Yhteinen tekeminen ja ohjatut harjoitukset helpottavat kontaktin ottamista toisiin. Valmiit kysymyskortit, voivat auttaa keskustelun alkuun. Luonto on aihe, josta meillä kaikilla on kokemusta ja yhteistä kosketuspintaa.
Eväät ovat tärkeä ja toivottu osa retkeä. Ulkona ruoka maistuu, antaa energiaa ja parantaa mielialaa. Nuotiolla istuminen ja eväshetket ovat myös tärkeitä yhdessäolon hetkiä.
Luonnossa toteutetut läsnäolo- ja pysähtymisharjoitukset auttavat tunnistamaan omaa oloa ja huomaamaan luonnon hyvinvointivaikutuksia. Luonnon rauhallinen ympäristö tukee harjoitteisiin keskittymistä ja antaa tilaa pysähtymiselle. Kun mieli ja keho rauhoittuvat, myös muiden kohtaaminen ja yhdessä oleminen voivat tuntua helpommalta.
Luonnosta eväitä arkeen
Luonnossa kohtaamme monia asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Se opettaa meille joustavuutta ja ongelmanratkaisutaitoja sekä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja arjen resilienssiä. Luonnossa liikkuminen antaa mahdollisuuden hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä osallistujille että ohjaajille.
” Kyllä huomaa, miten tämä luonnossa ja toisten kanssa olo tekee hyvää. Ihan virkistynyt olo kun vertaa eiliseen päivään, silloin olin vaan ihan sisätiloissa”
Kirjoittaja:
Virpi Hämäläinen, projektipäällikkö, Luova -luontolähtöistä hyvinvointia ja vaikuttavaa osallisuutta hanke, Avainsäätiö
Lähteet:
Lipponen, Maija (2026). Luontoperustaiset interventiot hyvinvoinnin edistämisessä: vaikutukset ja implementointi. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5914-0
Mäntylä, Erika (2026). Tunnistetut vaikutusmekanismit: Luonto vaikuttaa -kurssille osallistuneiden haastattelujen analyysikooste. Seitsemän osallistujan haastatteluihin perustuva julkaisematon aineistokooste, THL.
Perkiö, Annikka (2026). Luontolähtöisen toiminnan vaikutus osallisuuteen LUOVA-hankkeessa. Opinnäytetyö. LAB- ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026061524983.