Kohtaamisista elinvoimaa – uusi strategia rakentuu kohtaamisista

Lahden Diakoniasäätiö kävi läpi strategian uudistamisprosessin viime vuoden aikana. Uudistamisella ei haettu täyskäännöstä säätiön toimintaan – säätiön missio Hyvän elämän puolesta säilyi muuttumattomana. Uudistamisella haluttiin tarkennusta keinoihin ja painopisteisiin: haettiin vastauksia siihen, mitä meidän juuri nyt pitää painottaa, jotta tässä ajan hetkessä saavutamme parhaiten tavoitteemme. Niinpä tulevina vuosina painotamme työssämme erityisesti yhteistyötä, oppimista ja kestävyyttä.

Strategian visio kiteytyi sloganiin ”Kohtaamisista elinvoimaa”. Visio alleviivaa kohtaamisen aikaansaamaa positiivista muutosta. Vision taustalla on näkemys siitä, että Lahden Diakoniasäätiön toiminnassa arvo luodaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Näkemyksen taustalla on muutoksen teoria, jonka voisi pelkistää, vaikka näin: kun yksinäisyyttä poteva ikäihminen saa elämäänsä vapaaehtoisen, jonka kanssa voi jutella ja tehdä arjen pieniä, itselle merkityksellisiä asioita, yksinäisyys vähenee ja tunne osallisuudesta vahvistuu. Sekä tutkimuksesta että kokemusperäisesti tiedämme, että osallisuuden kokemuksen vahvistumisella on monia hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Kun näitä samoja hyvinvointivaikutuksia saadaan aikaan monen ihmisen kohdalla ja pidemmällä aikavälillä, syntyy yhteisö- ja yhteiskuntatason muutosta toivottuun, yksinäisyyttä vähentävään ja osallisuutta lisäävään suuntaan. Kohtaamisilla luodaan elinvoimaa.
Siksi huomiomme on tärkeää suunnata arkisten kohtaamistemme laatuun: millainen on hyvä kohtaaminen? On luultavasti mahdotonta tyhjentävästi eritellä, millainen on elinvoimaa lisäävä kohtaaminen, mutta kokemukseni mukaan siinä pitää toteutua ainakin seuraavat kolme asiaa:

1. Nähdyksi tulemisen kokemus. Psykologi Pekka Tölli kirjoitti muutama vuosi sitten erinomaisen kirjan ”Minä näen sinut”. Tölli alleviivaa sitä, että tarvitsemme toinen toisiamme tullaksemme nähdyksi ja hyväksytyksi – tämä on meille ihmisinä elintärkeää.

2. Arvostetuksi tulemisen kokemus. Emme ole aina samaa mieltä ja meille itse kullekin eri asiat ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Niin saa olla, mutta meidän on mahdollista ja tärkeää näistä erilaisuuksista huolimatta arvostaa toinen toisiamme ihmisinä ja osoittaa se sanoin ja teoin. Arvostus ei ole samanmielisyyttä eikä se ole edes välttämättä hyväksyntää kaikelle sille, mitä joku toinen tekee tai ajattelee, mutta tästä huolimatta on mahdollista arvostaa toista ihmisenä ja odottaa samaa arvostusta itselle.

3. Aitous. Ajattelen, että elinvoimaa lisäävään kohtaamiseen liittyy aitous – teeskentely ei tuota samaa vaikutusta. Silti elinvoimaa lisäävää kohtaamista voi nähdäkseni harjoitella ja harjoituttaa. Tärkeää on tulla tietoiseksi omista tavoista ja toimintamalleista ja ymmärtää, millaisia vaikutuksia näillä on toisiin. Hyvät tavat kaunistavat, tavattiin joskus ennen sanoa – ajattelen, että hyvillä käytöstavoilla pääsee pitkälle ja se ei ole teeskentelyä.

Visio Kohtaamisista elinvoimaa perustuu tavallaan perhosefektiin (” Perhosen siivenisku Brasiliassa voi aiheuttaa tornadon Teksasissa”). On mielestäni kutkuttavaa ajatella, että yksittäinen arkinen kohtaaminen voi vaikuttavimmillaan johtaa suuriin ja merkittäviin seurauksiin.

Teksti: Tuija Åstedt, toimitusjohtaja