”Diakonialaitos Lahden tukiperhe pelasti meidät”

”En tiedä missä olisin nyt, ellen kolme vuotta sitten olisi saanut Eetulle tukiperhettä. Kaikki oli sekaisin. Mieheni oli reilu vuosi aikaisemmin jättänyt minut. Hoidin kolmea lastamme oikeastaan yksin. Yhdellä heistä oli voimakkaita erityislapsen oireita, hän lähinnä huusi kaiken aikaa. Lasten hoidosta jotenkin selviydyin, mutta kotimme oli kaaos.”

”Pelkäsin hajoavani, masentuvani, joutuvani jonnekin laitokseen.
Eetun yksivuotisneuvolassa jo itkin.”

Tukea ei ollut helppo saada.

Puhelimessa eräs virkailija ilmoitti, että kun olen lapseni tehnyt, on niiden kanssa selvittävä. Pelkäsin hajoavani, masentuvani, joutuvani jonnekin laitokseen. Eetun yksivuotisneuvolassa jo itkin. Onneksi terveydenhoitaja kirjoitti lähetteen Diakonialaitoksen Säröt-perheisiin.

Se on voimiensa rajoilla oleville vanhemmille tarkoitettu ilmainen tukipalvelu. Tavallisesti vapaaehtoiset tukihenkilöt hoitavat lapsia muutaman tunnin silloin tällöin, mutta Eetulle löytyi perhe, joka oli valmis ottamaan pojan myös yöksi. Se oli iso helpotus, koska minulla ei ole tukiverkkoja eikä isovanhempien apua.

Katja ja Jarno osoittautuvat ihaniksi ihmisiksi. Heillä on oma kouluikäinen tytär ja aikaa tukilapselle. Jamppa on selvinnyt syövästä ja haluaa jakaa saamaansa hyvää.

Oli helpotus nähdä miten iloisena Eetu lähti meiltä. Tavallisesti se osui niihin viikonloppuihin kun muut lapset lähtivät isälleen. Sain levätä ja tavata omia kavereita.

Niinhän siinä kävi, että tapasin Eetun isän uudelleen ja aloimme seurustella. Vuosi sitten syntyi Aatu. Nyt asumme kaikki yhdessä ja olen saanut voimat takaisin. Muillakin lapsilla on asiat hyvin. Ensi talvena aion jatkaa keskeytyneitä merkonomiopintoja.

Eetu kävi hiljattain Katjan ja Jampan kanssa junassa ja puhuu siitä edelleen. Tukiperhe on Eetulle todella rakas. Pelkäsin pitkään, että he kyllästyvät ja lopettavat tapaamiset. Kerran kysyin sitä Katjalta ja Jampalta tekstarilla. Vastaus tuli nopeasti: Niin ei käy koskaan.”

– Teija Vilkman