Tullaan kierrättämään hymyä ja hyvää, näiden jättämä jälki on syvä!

Astelin elokuun ensimmäisenä päivänä kohti suurta tuntematonta. Oli uuden elämän jaksoni ensimmäinen päivä. Askeleissani oli pientä epävarmuutta ja hieman pelkoakin. Silti veti suupieliäni ylöspäin. Katsoin sivuilleni, ihan kuin anteeksi pyytäen. Huomasiko joku… Vatsanpohjassani oli perhosten aamutanssijaiset. Iloisuus ja innokkuus puskivat pintaan, hyvän olon tunne kävi koskettamassa rintaa…salaa.

Tämän vuoden maaliskuussa Lahden Diakonialaitoksella alkoi Euroopan sosiaalirahaston rahoittama Tuettu vapaaehtoistoiminta Lahdessa -hanke. Nyt elokuun alussa käynnistyi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA-rahoitteinen Tuetun vapaaehtoistoiminnan -hanke. Samanimisyydestä huolimatta on hankkeilla eri kohderyhmä ja tavoitteet, mutta toisaalta on niillä myös paljon yhtäläisyyksiä. Projektien on tarkoitus kulkea rinnakkain, välillä käsikkäin, toinen toista tukien ja täydentäen.

Kaikilla ihmisillä ei ole valitettavasti samanlaista ihmisarvoa, samanlaista ponnahduslautaa tai mahdollisuuksia tulla nähdyksi, kuulluksi, olla osallisina, tuoda julki ajatuksia ja huolia, arjen ilo- ja varjopuolia.

Tässä maailmassa kaikilla tuntuu olevan kiire ja ”heikommat” jäävät helposti yhteiskunnan isojen pyörivien ”rattaiden” jalkoihin. Ne heikommat ovat usein myös yksin. He ovat yksin omassa pienessä maailmassa, erilaisin syin ja haastein. Heidän ääni ei kuulu tai se on liian vaimeaa.

Olen ollut myös henkilökohtaisella tasolla usein kysymyksen äärellä: ”Onko erilaisuus heikkous ja/tai este onnellisuudelle?” Vastausvariaatiot ovat vaihdelleet elämäni aikana useaan otteeseen. Monesti olisi helpompaa jäädä maahan makaamaan ja välillä tämä ajatus on tuntunut jopa liiankin houkuttelevalta. Olen itse päättänyt kääntää haasteet ja esteet mahdollisuuksiksi. Kannustan siihen jokaista tallaajaa!

Juuri edellä mainittujen syiden vuoksi koen erityisen suurta iloa ja kiitollisuutta, että juuri minulla on mahdollisuus ja kunnia lähteä luotsaamaan tätä hienoa projektia. Projektia, mikä kehittyy yhdessä ja osana Lahden Diakonialaitoksen Dilakorttelia.

Tulen tämän uuden projektin työntekijänä etsimään ja löytämään kasvoja tarinoille, joiden kertojina ovat juuri ne heikoimmassa asemassa olevat erityisryhmät. Tulen innostamaan näitä tarinankertojia näkemään maailmaa värikkäin silmin. Haluan antaa jokaiselle löydettävälle äänen, jota käyttää ja tarjota osaltani kokemuksia, jotka voimaannuttavat sekä vahvistavat heitä ihmisinä. Toivon myös erilaisuuden olevan voimavara, jota vaalimalla itse kukin voi kirjoittaa oman elämäntarinan sellaiseksi, että sillä olisi mahdollisemman onnellinen loppu. Maustetaan kertomukset hymyllä ja huumorilla, niin saadaan elämänkirjasta värikkäämpi!

Kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja sekoittamalla kokemuksellisia tarinoita, voimme rikastuttaa oman elämän lisäksi myös muiden elämää sekä historiaa. Meidän kaikkien tarinoista tulee osa historiankirjaa ja meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus kirjoittaa siihen oma kappale. Jätämme siis jälkeemme… painamme ne tarpeeksi syvälle, jotteivat kovatkaan myrskyt tai aallokot huuhtaisee niitä pois.

Tullaan etsimään tuetun vapaaehtoistoiminnan rajaamattomia maita
Tullaan kaatamaan yhdessä ennakkoluulojen aita
Tullaan tukemaan jokaisen toimijuutta
Tullaan testaamaan jokaisen omatoimisuutta
Tullaan korostamaan erilaisuudesta kumpuavaa tarmoa
Tullaan mittaamaan yhdessäolon arvoa
Tullaan kierrättämään hymyä ja hyvää, näiden jättämä jälki on syvä!

Kirjoittaja
projektityöntekijä Merje Kallas
Tuettu vapaaehtoistoiminta
Lahden Diakonialaitos