Siljan kanssa luontokävelyllä

Vanhusten viikkoa vietetään 3.–10.10. Tänä vuonna viikon teemana on: Luonto antaa voimaa. Tästä inspiroituneena tapasin luontoa rakastavan ikäihmisen, jonka kanssa oli tarkoitus käydä kävelyllä ja samalla keskustella luonnosta ja sen merkityksestä hänelle. Vastaani sain hymyilevän, sydämellisen ja elämäniloisen, päälle 80 vuotiaan Silja-rouvan. Olimme sopineet tapaamisen aamupäivälle Lahden keskustaan. Silja kysyi minulta, minne haluaisin lähteä kävelylle. Vastasin, että kävelisin mieluusti hänen valitsemaansa reittiä ja näin teimme. Lähdimme kävelemään Pikku-Vesijärvenpuistoa kohti, vaikka Silja miettikin matkalla, onkohan siellä tänään liian kova hälinä, näin kuulemma usein on. Kävellessä juttu luisti ja Silja kertoi elämästään, sen iloista ja suruista. Lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta ja nyt varttuneemmastakin iästä. Luonto liittyi jokaiseen tarinaan jollakin tapaa ja suuri arvostus luontoa kohtaan välittyi Siljan puheesta. Välillä Silja keskeytti tarinointinsa ja keskittyi yli lentäviin lintuihin, niihin tavallisiin variksiin, jotka eivät millään tapaa kiinnittäneet aikaisemmin omaa huomiotani. Huomasin huokaisevani ja ihailevani tätä niin tavallisista asioista innostumista.

Luonto merkitsee Siljalle hiljaisuutta ja rauhoittumista. Itsekseni mietin, kuinka sitä löytyy täältä keskeltä Lahtea. Silja on viettänyt suuren osan elämästään kaupungeissa, hän löytää Lahden keskustastakin ne rauhalliset paikat. Ne, joissa ei ole liikaa ihmisiä, on vanhoja luonnonmukaisia puita ja liikenteen meteli ei pääse pahasti häiritsemään. Siljalla on aikaisemmin ollut tapana käydä kävelyillä ystävänsä kanssa. He ottivat lintu- ja luontokirjat mukaansa, istuivat puiston penkille ja tutkivat kiinnostuneina luontoa oppien toinen toisiltaan. Nyt ystävä on sairastunut ja Silja jatkaa päivittäisiä kävelyitään yksin, välillä iloiten ja välillä itkien. Silja arvostaa erityisesti koskematonta ja aitoa luontoa. Kävelyllämme muotoon leikatut aidaspensaat eivät keränneet kehuja, eivätkä myöskään vierasmaalaiset istutetut puut. Silja myös harmitteli liian ”kruusattuja” puistoalueita ja niiden roskaamista. Siltikin, joka paikassa Silja näki kauneutta, jota en itse ilman Siljaa olisi osannut nähdä. Niitä kauniita ja vanhoja puita, jotka olivat saaneet jo ruskan värit, ne tavalliset, mutta kauniit varikset ja jopa jo lakastumaan päässeet kukat puistoistutuksissa.

Kävelyretken lopuksi Silja halusi ehdottomasti näyttää minulle Tammipuiston ”majan”, joka hiljattain oli rakennettu Dilakorttelin alueelle, Siljan takapihalle. Tämä on Siljan suosikkipaikka Lahdessa ja hän on saanut vaikuttaa sen rakentamiseen. Puistossa onkin viihtyisää, se on suojaisalla paikalla Lahden keskustassa ja siellä kelpaa ihailla linnunpöntöissä vierailevia lintuja sekä juoda päiväkahvit ystävien seurassa.
”Luonto on rauhan ja viihtyvyyden paikka. Luontoon voi aina luottaa ja se auttaa aina, vaikka ihmiset eivät niin tekisikään”. Nämä lauseet koskettivat ja saivat kotimatkan ajan pohtimaan tämän lauseen valtavaa merkitystä. Kiitos Silja! Ihailen taitoasi löytää sitä aitoa luontoa myös keskeltä kaupungin hälinää.

Taru Uusimaa
Sosionomiopiskelija
LAB-ammattikorkeakoulu
Lahden Diakonialaitos