”Omaa-aikaa ja vertaistukea vapaaehtoistoiminnan keinoin”

Opinnäytetyö kertoo Särö-vapaaehtoistoiminnan arvokkaista tuloksista.

Suvi Aaltonen haastatteli Särö-vapaaehtoistoiminnan asiakasperheitä osana sosiaalipedagogisen aikuis- ja perhetyön opinnäytetyötään. Aaltosen opinnäytetyön ”Omaa aikaa ja vertaistukea vapaaehtoistoiminnan keinoin. Vanhempien kokemuksia säröperheelle tueksi-toiminnan vaikutuksista perheiden hyvinvointiin” aiheena oli vanhempien kokemukset säröperheelle tueksi-toiminnan vaikutuksista perheiden hyvinvointiin.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen, jossa aineistonkeruu tapahtui teemahaastattelun keinoin. Aaltonen haastatteli neljää yli vuoden toiminnassa mukana ollutta äitiä.

Opinnäytetyön päätulos oli, että vapaaehtoistoiminta tukee kokonaisvaltaisesti toiminnassa mukana olevien perheiden hyvinvointia. Toiminnalla voidaan lisätä perheiden osallisuutta sekä yhteisöllisyyttä ja lisäksi äidit saivat toiminnasta vertaistukea, omaa-aikaa ja jaksamista. Suhteessa korostui vastavuoroisuus sekä luottamuksellisuus, jonka mahdollisti pitkäaikainen tukisuhde.

Erityisen mielenkiintoinen tulos on, että yksi perhe on kokenut vapaaehtoisen antaman avun enemmän tarpeelliseksi kuin ammatillisen perhetyön:

”et must tää on sillee paljon parempi, ku ne perhetyöntekijät, ku ne on vaa sen kuukauden tai kaks… ni seki meni niin nopeesti et siit en saanu sille mitää hyötyy ja ku ne tuli niinku sillee luokse ja me vaa höpötettii se tunti vai kauan neki oli ni jotenki se vaa meni ni se ei ollut niin sellasta et mä sain apua, tai no juttu seuraa joo mut sit se jäi se semmonen oma aika mitä mä sillon tarvitsin et täs on ku tää on tällai pidempi aika” (Lainaus perheen haastattelusta.)

Tätä teemaa olisi tärkeää tutkia tarkemmin. Mikä on ammatillisen perhetyön ja vapaaehtoistoiminnalla toteutetun tuen eroavaisuudet ja yhtäläisyydet asiakkaana olevan perheen kannalta? Aaltosen opinnäytteen pohjalta näyttää siltä, että on olemassa perheitä, jotka eivät tarvitse ammatillista tukea, vaan heidän hyvinvointinsa paranisi ennemminkin vapaaehtoistoiminnan kautta toteutettavan tuen ansiosta.

Kirjoittaja
Anne-Maria Karjalainen
diakoniajohtaja
Lahden Diakonialaitos