Lahdessa on paljon nuoria, joilta kukaan ei kysy, mitä kuuluu
Korona-aika lisäsi nuorten yksinäisyyttä ja mentoritoimintaan tarvittaisiin lisää vapaaehtoisia.
Uupumuksen vuoksi pitkään sairauslomalla ollut Jenni, 25, kuuli Lahden Diakonialaitoksen eli Dilan mentoritoiminnasta sosiaaliohjaajansa kautta ja päätti pitkän pohdinnan jälkeen lähteä mukaan. Mentori Anna-Mari Pesarin, 40, kanssa juttua on riittänyt alusta asti.
–Anna-Mari on tosi puhelias, ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joten tulemme todella hyvin juttuun. Olemme käyneet paljon kahviloissa ja hän on opettanut minua neulomaan, se on ollut tosi hauskaa, Jenni kertoo.
Anna-Mari Pesari on työssäkäyvä perheenäiti, joka halusi kohdata ja tukea haastavassa elämäntilanteessa olevia nuoria.
–Moni voi ajatella, että tämä vie paljon aikaa, mutta nuori ja mentori tapaavat vain kaksi kertaa kuussa pari tuntia kerrallaan. Nuoren kanssa vietetty aika on minullekin omaa aikaa. Minusta on ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ja jos voin omana itsenäni antaa nuorelle jotain, mistä hänelle on hyötyä, niin onhan se kunnia, Pesari sanoo.
Moni nuori tarvitsee rohkaisua ihan normaaleihin asioihin, ettei elämä pyörisi pelkästään kodin ympärillä. Yksin ei välttämättä tule lähdettyä harrastamaan, kahvilaan tai kokeilemaan uusia juttuja. Turvallisen aikuisen kanssa kotoa on helpompi lähteä. Mentorisuhde kestää vuoden ja sen jälkeen nuori ja mentori voivat halutessaan jatkaa ystävinä. Toiminta perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen.
–Parasta on, kun pääsee juttelemaan ihan arkisista asioista. Anna-Mari on ollut koko ajan valmiina auttamaan minua, jos olen kertonut pulmistani. Se on tuntunut todella kivalta. Olemme jutelleet muun muassa uravalinnoistani. Jokainen ansaitsee arkeensa ihmisiä, jotka kuuntelevat, - Jenni sanoo.
Mentori Anna-Mari Pesari on työssäkäyvä perheenäiti, joka halusi vapaaehtoisena kohdata ja tukea haastavassa elämäntilanteessa olevia nuoria.
Oman polun löytäminen herkässä elämänvaiheessa voi olla haastavaa, ja moni nuori jää asioiden kanssa yksin. Korona-aika lisäsi nuorten yksinäisyyttä ja mentoritoimintaan tarvittaisiin lisää vapaaehtoisia. Mentoritoiminnan avulla useat nuoret ovat saaneet elämäänsä turvallisen aikuisen, jonka kanssa viettää aikaa ja rupatella omista asioista. Parhaimmassa tapauksessa nuori voi saada rohkaisua ja elämän suuntakin alkaa selkiytyä.
Lahden Diakonialaitoksen eli Dilan Särö-vapaaehtoistoiminnan kautta 13–29-vuotiaalle tukea kaipaavalle nuorelle etsitään sopiva aikuinen ystävä, mentori. Tapaamiset voivat olla esimerkiksi lenkkeilyä, kahvittelua, elokuvissa käyntiä tai muuta mukavaa yhteistä tekemistä – jokaisen nuori-mentori-parin mieltymysten mukaan.
Mentorin tehtävä on rohkaista ja olla tukena arjessa
Pesari aikoo jatkaa vapaaehtoisena mentorina myös tämän vuoden jälkeen.
–En äkkiseltään keksi syytä, miksi lopettaisin. Vieläkin liikutun, kun ensimmäinen nuoreni sanoi mentorisuhteen lopussa, että ei olisi koskaan kuvitellut, että aikuisen ihmisen kanssa voi jutella näin normaalisti kaikista asioista.
Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua kuka tahansa täysi-ikäinen, tavallisilla tiedoilla ja taidoilla varustettu ihminen.
–Mielestäni tämä on tosi tärkeää toimintaa ja olen itse ilolla mukana. Tietysti toivon, että meitä vapaaehtoisia olisi niin paljon, että jokaiselle nuorelle löydettäisiin sopiva mentori, Pesari toivoo.
Tutustu Särö-vapaaehtoistoimintaan täällä.