Korttelivalmennuksen avulla omat voimavarat käyttöön

Yhteisökärpänen -projektissa pilotoitiin viime syksynä korttelivalmennusta. Mistä oikein oli kyse? Sosionomiopiskelija Nina Uusitalo dokumentoi korttelivalmennusprosessin ja kirjoittaa alla mitä syksyn aikana tapahtui.

Hyvä kiertämään – yksilön voimaantumisella kohti yhteistä hyvää

Ihmisen onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen omaa elämäänsä kohtaan vaikuttaa eniten ihmisen kokemus oman elämän merkityksellisyydestä (Seligman 2014). Mistä kokemus elämän merkityksellisyydestä sitten syntyy?

Seligmanin (2014) mukaan se muodostuu omien vahvuuksien tuntemisesta ja niiden käyttämisestä jonkin suuremman asian palveluksessa. Vapaaehtoistoiminnassa ihminen voi hyödyntää omia vahvuuksiaan muiden hyväksi, voimaantua, saada elämäänsä sisältöä ja merkityksellisyyttä, kokea osallisuutta ja saada uusia sosiaalisia kontakteja. Vapaaehtoisuus onkin aina kaksisuuntainen prosessi, joka hyödyttää sekä tekijäänsä että sen kohdetta (Kansalaisareena 2020).

Korttelivalmennus

Yhteisökärpänen -hankkeen korttelivalmennus starttasi syksyisenä aamupäivänä lokakuussa. Kolme rohkaistunutta osallistujaa uskaltautui paikalle ja heistä vakiintuikin valmennuksen edetessä pieni, luottamuksellinen ja turvalliseksi koettu ryhmä. Osallistujia yhdisti elämäntilanne, jossa omaan elämään kaivattiin sisältöä ja merkityksellisyyttä, mielekästä tekemistä ja uusia sosiaalisia suhteita. Valmennuksessa lähdimme pohtimaan voisiko vapaaehtoistoiminta ja vapaaehtoisena toimiminen omalla asuinalueella vastata näihin tarpeisiin ja millaista yhteisöllisyyttä lisäävää toimintaa tämä ryhmä voisi yhdessä tai erikseen alueelle kehitellä.  Osallistujat kaipasivat rohkaisua ja tukea: omat voimavarat ja ajankäyttö mietityttivät sekä se millaista vapaaehtoistyötä juuri minä voisin tehdä.

Alusta asti katseet käännettiin niihin vahvuuksiin ja voimavaroihin, joita meistä jokaisesta löytyy. Valmennuksessa korostettiinkin sitä, että jokainen voi toimia omien voimavarojensa, vahvuuksiensa, aikataulujensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti. Taustalla oli ajatus siitä, että jokainen ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen sekä jokaisella meistä on erilaisia taitoja, ominaisuuksia ja kykyjä, joista voimme olla ylpeitä ja niitä kehittämällä pääsemme paremmin eteenpäin kuin keskittymällä heikkouksiimme (Mielenterveystalo 2020, Ojanen 2007, 101-102). Omien vahvuuksien ja voimavarojen tiedostaminen ja hyödyntäminen lisäävät ihmisen itseluottamusta, hyvinvointia ja onnellisuutta sekä edistävät myönteisen minäkuvan kehittymästä (Peterson & Seligman 2004, 11-12, Talvitien 2017, 20 mukaan, Lairio & Puukari 2001, 61, Korhosen 2013, 20 mukaan).

Välillä valmennuksessa myös unelmoitiin ja pohdittiin, millainen olisi unelmien Kärpänen. Lopputuloksena syntyi unelmakartta, jossa korostuivat ihmiset, luonto ja yhteisöllisyys. Vapaaehtoistoiminnasta keskusteltiin ja paikalle saatiin myös kaksi vierailijaa kertomaan omista kokemuksistaan vapaaehtoisena. Ajatuksia käytiin tuulettamassa ja uutta näkökulmaa haettiin porukalla myös ulkoa lenkkipoluilta. Jo heti ensi hetkistä lähtien valmennuksessa vallitsi sydämellinen ja hyväksyvä ilmapiiri, joka kantoi läpi valmennuksen ja pimeän syksyn.

Kuinkas sitten kävikään?

”Tämän valmennuksen alkamisen jälkeen, ei edes yksin kotona oleminen ole enää ahdistanut.” (valmennettavan kommentti vapaasti lainattuna)

Valmennuksesta saatu palaute yllätti positiivisuudellaan. Kaikki osallistujat kokivat voimaantuneensa ja yksinäisyyden tunteiden vähentyneen. Valmennuksella katsottiin olleen myös positiivinen vaikutus omaan minäkuvaan ja tapaan suhtautua itseen. Myös siitä iloittiin, että itsestä oli löytynyt rohkeutta lähteä mukaan ryhmätoimintaan. Valmennus nähtiin alkusysäyksenä omalle toimijuudelle, joka jatkossa parhaimmassa tapauksessa tulisi tuottamaan hyvää koko asuinyhteisölle. Yksilön voimaantuminen voi siis koitua yhteiseksi hyväksi.

Aina siihen, että ihminen puhkeaa kukkaan, ei oikeastaan vaadita kovin paljoa. Siihen voi riittää, että tulee nähdyksi ja hyväksytyksi omana itseään, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Silloin, kun ihmisen olemukseen tulee silmin nähden iloa, valoa ja rentoutta tai yksin kotona oleminen ei enää ahdista, ollaan mielestäni jonkin tärkeän äärellä.

Lähteet:

Korhonen, E. 2013. Tulipalojen sammuttamisesta voimavarojen vahvistamiseen – Tunnista voimavarasi -kyselyn lähtökohdat ja kehittämisprosessi. Teemaseminaari. Itä-Suomen yliopisto [viitattu. 10.1.2021]. Saatavissa: https://mieli.fi/sites/default/files/inline/korhonen_2013.pdf

Mielenterveyden vahvistaminen. Vahvuudet käyttöön. 2020. Mielenterveystalo.fi [viitattu 10.1.2021]. Saatavissa: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/mielenterveyden_vahvistaminen/Pages/vahvuudet_kayttoon.aspx

Ojanen, M. 2007. Positiivinen psykologia. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Seligman, M. 2004. Martin Seligman kertoo positiivisesta psykologiasta. TED2004 -konfrenssi [viitattu 10.1.2021]. Saatavissa: https://www.ted.com/talks/martin_seligman_the_new_era_of_positive_psychology?language=fi#t-3776

Talvitie, J. 2017. Voiko hyvinvointia opettaa? Lasten kokemuksia vahvuusopetuksesta ja sen tuottamista merkityksistä arjen toiminnassa. Pro Gradu -tutkielma. Kasvatustieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto [viitattu 10.1.2021]. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/101297/GRADU-1496240471.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vapaaehtoistoiminnan määritelmä. 2020. Kansalaisareena. Kansalaisareena ry [viitattu 10.1.2021]. Saatavissa: https://kansalaisareena.fi/vapaaehtoiselle/vapaaehtoistoiminnan-maaritelma/